Nyt on ollut paljon tapahtumia
Ihminen antoi äsken veljeksille sellaisen, niille sopivan herkkutangon siinä on voikukkaa ja kaikenlaista niille luvallista hyvää syötävää. Siitä alkoikin sellainen tohotus ja kina, että pois alta. Vierekkäin ei tietenkään voi syödä ei puhettakaan. Väläyshän se tietenkin ahneempana valtasi parhaat apajat Äly joutui nikertämään osaansa pienestä rakosesta lähes niskat nurin. Sen sitten Väläys äkkäsi ja siitä tuli sellainen nyrkkirysy, että heikkohermoisimpia hirvitti. Kiukustunut emäntä poisti kiistakapulan ja nyt ne torvelot sitten hieman noloina nuuskii toisiaan ja ihmettelee mitä tuli tehtyä.
Herkku tuli viimein takaisin ja nyt hieman eri paikkaan toinen syö ylemmältä tasolta toinen alemmalta. Enää ei haittaa edes se, että ylempi Äly haukatessaan saa kepukan pölläyttämään Väläyksen karvoja ja mojauttelee heiluessaan sitä päähän. Olisko ne oikeasti oppineet jotain lopultakin. Tavoistaan poiketen ne ei edes hotkineet koko pötköä kerralla.
Meillä onkin vallan mainiota sapuskaa ananaskirsikoita parasta niissä on ne rapisevat kuivat lehdet siinä maukkaan hedelmän ympärillä. Sen lehden kanssa on niin kiva rellestää.
T: Pusu&Julli
Pusun linna on taas nurin, se rynkyttää sitä itse pystyyn kai en tiedä mutta alle meinaan jäädä. Alkaa käydä hengelle huvaksi tämä eläminen (siis olemaan hengenlähtö lähellä). Julli
Luulin aamulla, että on koittanut Julli-polon elokuun viimeinen päivä. Se köhisi, röhisi ja hieroi poskiaan ja kurkkuaan olisiko ollut poskipussi tai kurkku tukossa. Onneksi se sitten helpotti lopulta. Lähes koko naapurusto oli hereillä kannustamassa Jullin ponnisteluja.
En olisi ikinä uskonut, että veljekset ja Julli voidaan saada jotenkin hiljaiseksi. Näin vaan kävi eikä siihen vaadittu kuin yksi reilun vuoden vanha ihmisen poikanen. Sellainen kävi täällä äsken ja veljeksillä meni jauhot suuhun ei ne uskaltaneet liikkua vielä pitkään aikaan poikasen lähdön jälkeenkään. Julli sen sijaan asettui mukavaan asentoon ja tuijotti ihmeotusta koko visiitin ajan. Nyt se ryökäle tietenkin taas käy kärttämään, että meidänkin on tehtävä poikasia. Se epäilee aina ja joka ainoasta muutoksesta minun olevan pieniin päin. Ei tarvitse muuta kun ottaa ylimääräiset nokoset tai syödä muutama jyvä enemmän niin heti ollaan kyselemässä. On se kumma miten noi ihmiset voi olla noin pieniä aluksi. Se pikku-tyyppi oli kaiken lisäksi vielä niitä jääkiekko ukkojakin vilkkaammassa liikkeessä…. -”No niin Julli nyt se suu kiinni vai tarviiko pölläyttää taas…”-
Pusu