Kurren viemää

Nyt on hyvä kirjoittaa Julli nääs on juoksemassa meidän uudessa omassa huoneessa, minä istun häkissä saapa kerrankin olla rauhassa. Se ukko on taas niin ylivilkkaalla tuulella etten uskalla sinne ulos sen seuraksi se vaan lennättää minua -siitä on kuulkaa liikunnan ilo kaukana. Minä jään mieluummin odottamaan sitä uutta isompaa häkkiä, sellaista nuo ihmiset ovat lupailleet nyt kun on enemmän tilaa.

Mokkulat olisvat myös päässeet myös ulkoilemaan jokin aika sitten se ei tosin ollut mikään mieletön menestystarina se. Älyn sai nippanappa ulos häkistä ja lattialle ja Väläys ei suostunut poistumaan tutusta kodistaan ei sitten millään maanittelulla tai lahjomisella. Molemmat varmaan luulivat, että taivas tippuu niskaan toinen jurotti häkissä ja toinen sohvan alla ..maahtoi olla sekin antoisa kokemus. Loppujen lopuksi Äly kiintyi sohvanaluseen niin kovasti ettei sitä meinannut saada sieltä pois millään. Viimein se erehtyi muljahtamaan pahviputkeen ja sitten sen sai nostettua häkkiin.

Emäntä meni äsken ulos ja sanoi tuovansa meille ruusunmarjoja …harmillista karviaiset on loppu ei niitä tosin montaa ollutkaan siinä pienessä pensaassa jonka ostivat tänne uuteen pihaan. Vesi kielellä odotan mustia viinimarjoja selaisenkin puskan osivat. Myös pihlajanmarjat kävisi mutta paras ettei emäntä mene ollenkaan rimpuilemaan niitä sieltä rinteessä kasvavasta puusta, katkaisee vielä onneton tura jalkansa ja sitten sekin kulkee pyörillä niinkuin se hörhö naapuri siellä vanhassa paikassa joka luuli olevansa liito-orava. Älyäisi nyt ottaa jostain talteeen niitä marjoja ennen kuin linnut ja villit luontoserkut syö kaikki. Ahaa Julli saapuu alan tässä pyörittelemään peukaloitani …emmie oo mitään tehny.

Mikä kumma tuota Jullia vaivaa nyt se meni heti haastamaan riitaa mokkuloille. Väläys ei tarvitse paljoa ärsytystä kohta se puree taas Jullia varpaasta. Hohhoijaa sentään.

T:Pusu

Ystävät toverit me täällä taas viimein. Koneemme hajosi kesäkuussa nyt se saatiin takaisin muutama päivä sitten. Siinä oli vuoden takuu ja se kesti vuoden ja 7kk. Sille sai anottua 2:den vuoden takuun ja niin siihen sitten saatiin uusi kovalevy (ei kuulema ole syötävää) ja Väläyksellä ei ole osuutta hajoamisen kanssa ei ole lirauttanut eikä nakertanut.

Julli on kesän aikana sairastanut voi olla ollut masennustakin. Kumminkin se vaikutti käyneen ennenaikaisesti talviunille. Nyt se on taas oma “ihana itsensä”. (pyh ja katin vilat -Pusu)

Mokkulat ovat ottaneet muutaman erän …voittajasta ei selvyyttä, koska ihmiset puuttuivat asiaan ja keskeyttivät toimituksen ja juuri kun olin lyönyt vetoa voittajasta naapurikopin Ponun kanssa ja olin ihan selvasti juuri voittamassa sen (-Julli). Lopputulos Älyn korvassa on uusi lävistys ja Väläyksen silmäkulmaa koristaa komea arpi …voidaan todeta, että siinä naamassa arpikin kaunistus on. Rähinä todennäköisesti sai alkunsa siitä, kun emäntä jätti pussillisen manteleita tuoksumaan niiden läheelle ja koska herkkuja ei löytynyt haisivat vaan niin sekös alkoi ottaa aivoon ja jo oli riita valmis toinen oli tasan varmasti ominut herkut itselleen.

Heinäkuun aikana muutettiin koko revohka omaan taloon. Sinne jäi hörhöpariskunta metelöimään entiseen paikkaan. Tippaakaan ei ole ollut ikävä. Nyt meillä on oma huone ja me päästään juoksemaan useamman kerran viikossa häkin ulkopuolella. Lisäbonus on, että omassa pihassa riittää kaikenlaista hyvää syötävää ja nakerreltavaa. Ainoa haittapuoli on se, että täälläkin riittää luonto-oravia ja ne käy usein ikkunalaudalla elvistelemässä hännillään …. tosin on se toiminut jonkinlaisena siedäyshoitona Pusu ei enää järkyty paljoakaan muhkean hännän näkemisestä. Saatiin kerran nauraakin niille yksi tykötuppaava otus äityi kieppumaan turhankin vauhdikkaasti ja yliarvioi kynsiensä pitävyyden liukkaalla ikkunalaudalla ja pudota mäjähti komeassa kaaressa häntä viuhuen maahan.

Kerran taas luultiin, että nyt sieltä hyökkää koko armeijakunta niitä, kamala kolina ja pauke ikkunan takan. Väläyskin ehti lirauttaa alleen jo toistamiseen ja naapurin Elli tunki päänsä vesapaperirullaan piiloon, ettei maailma tipu niskaan. Niin eikös se ollut emäntä joka siellä ikkunan takana kolusi ja säikytteli meitä, tajuttiin tilanne, kun sen naama ilmestyi ikkunan taakse irvistelemään (muistuikin mieleen tämä terroriteko onkin vielä kostamatta ja oravalla tunnetusti on norsun muisti).

T: Pusu&Julli