Kurren viemää

Nyt on hyvä kirjoittaa Julli nääs on juoksemassa meidän uudessa omassa huoneessa, minä istun häkissä saapa kerrankin olla rauhassa. Se ukko on taas niin ylivilkkaalla tuulella etten uskalla sinne ulos sen seuraksi se vaan lennättää minua -siitä on kuulkaa liikunnan ilo kaukana. Minä jään mieluummin odottamaan sitä uutta isompaa häkkiä, sellaista nuo ihmiset ovat lupailleet nyt kun on enemmän tilaa.

Mokkulat olisvat myös päässeet myös ulkoilemaan jokin aika sitten se ei tosin ollut mikään mieletön menestystarina se. Älyn sai nippanappa ulos häkistä ja lattialle ja Väläys ei suostunut poistumaan tutusta kodistaan ei sitten millään maanittelulla tai lahjomisella. Molemmat varmaan luulivat, että taivas tippuu niskaan toinen jurotti häkissä ja toinen sohvan alla ..maahtoi olla sekin antoisa kokemus. Loppujen lopuksi Äly kiintyi sohvanaluseen niin kovasti ettei sitä meinannut saada sieltä pois millään. Viimein se erehtyi muljahtamaan pahviputkeen ja sitten sen sai nostettua häkkiin.

Emäntä meni äsken ulos ja sanoi tuovansa meille ruusunmarjoja …harmillista karviaiset on loppu ei niitä tosin montaa ollutkaan siinä pienessä pensaassa jonka ostivat tänne uuteen pihaan. Vesi kielellä odotan mustia viinimarjoja selaisenkin puskan osivat. Myös pihlajanmarjat kävisi mutta paras ettei emäntä mene ollenkaan rimpuilemaan niitä sieltä rinteessä kasvavasta puusta, katkaisee vielä onneton tura jalkansa ja sitten sekin kulkee pyörillä niinkuin se hörhö naapuri siellä vanhassa paikassa joka luuli olevansa liito-orava. Älyäisi nyt ottaa jostain talteeen niitä marjoja ennen kuin linnut ja villit luontoserkut syö kaikki. Ahaa Julli saapuu alan tässä pyörittelemään peukaloitani …emmie oo mitään tehny.

Mikä kumma tuota Jullia vaivaa nyt se meni heti haastamaan riitaa mokkuloille. Väläys ei tarvitse paljoa ärsytystä kohta se puree taas Jullia varpaasta. Hohhoijaa sentään.

T:Pusu

Mokkulat sai jyvistä tehdyn herkkutangon. Sitä ei saanut kiinni mihinkään ja niinpä Väläys nappasi sen ja lähti raahaamaan Älykin tajusi mitä tapahtuu ja puuttui tilanteeseen ja alkoi kiskoa toiseen suuntaan. Piipitys oli melkoinen muuttui oikein murinaksi ja käsirysyhän siitä sitten tuli. Sitten taas kiskottiin jyvähökötystä, kunnes ahne porsas Väläys sai sen nykäistyä itselleen. Se meni pesän taakse ahmimaan eikä päästänyt Älyä edes lähelle pötköä. Huuto oli hirmuinen, jos se havaitsi Älystä edes viiksikarvan puolikkaan. Ei ollakaan ennen nähty niiden “häntätaistelua” Väläys ruoski Älyä hännällään, niin ettei ressukalla ollut mitään mahdollisuuksia pötkön kimppuun. Ihmiset ei arvostaneet moista epäoikeudenmukaisuutta ollenkaan ja isäntä yritti ottaa pötkön pois, Väläys siitä sitten närkästyi ja lähti juoksuttamaan herkkunsa kanssa ympäri häkkiä samalla kumeasti muristen (ettäs kehtasikin). Saatiinhan pötkö viimein siltä pois. Seuraavana päivänä kokeiltiin uudelleen ja sama toistui. Nyt herkku on sitten kokonaan pois ja mokkulat saa sitä vaan pieninä palasina vähän kerrallaan.

Meillä oli hauskaa saatiin herkkujyviä ja Julli onnistui muljahtamaan ulos siinä samalla luukun avauksella. Emäntä ei ehtinyt saamaan kättä eteen ja sinne se Julli-poika kirmaisi vapauteen. Silloin emäntä päätti, että minäkin saan mennä jaloittelemaan. Aikaisemmin me päästiin ulos monta kertaa viikossa, kunnes tuo Julli pilasi senkin. Se körmyttää minua ulkoillessa ihan säälimättä ja jahtaa ilkeästi. Ennen sentään pääsin pakoon verho kotelon päälle, kun Julli töppöjalka ei ylettynyt sinne. Nyt sekin pääsee eikä missään saa olla rauhassa. Erityisen paha tilanne oli, kun Muru vielä eli. Se on varmaa myös, että Julli lennättää/körmyttää minua ainakin hetken, kun palataan häkkiin, mutta onneksi ihmiset saa yleensä sen huomion kääntymään jyviin tms. sitten ollaan taas sovussa. En minä aikanaan oikein uskaltanut tulla ulos, kun tiesin mikä pöllytys siellä odottaa. Ihmiset kyllästyi katsomaan moista raakuutta ja siihen loppui meidän vapaana juoksentelu. Tällä kertaa meni paremmin, sain metelin aikaan pudottaessani mokkuloiden putken silloin Julli vähän raivostui ja lähti ryntäämään kimppuuni. Onneksi emäntä oli siinä ja sai estettyä hyökkäyksen, ennen kuin Julli pääsi tosissaan käsiksi. Siinä hötäkässä Julli sitten muljahti takaisin häkkiin ja minä tietäen, että turpiin tulee kuitenkin häkkiin palatessa päätin ottaa kaiken ilon irti ulkoilusta. Siinä minä sitten kirmailin emännän olkapäällä, päänpäällä ja jalkaa ylös ja alas. Sain rapsutusta ja silittelyä oikein kunnolla. Lisäksi pääsin vierailemaan jyväastiassa ja sain valita sieltä parhaat päältä. Naapureita kävin myös tervehtimässä. Heti häkkiin palautuksen jälkeen olin varuillani, mutta ei Julli silloin mitään tehnyt raivari tuli vasta parin minuutin päästä eikä ollut silloinkaan kovin paha, ehdin näet karkuun ja sitten se unohti koko jutun. Nyt elämä jatkuu taas, kuten ennenkin.

Mokkulatkin ovat heittäytyneet vallan sosiaalisiksi ne sukii toisiaan ja kapsuttaa. Äsken ne otti nokoset naamat vastakkain ja näin meidän kesken jompikumpi tai molemmat ovat alkaneet kuorsaamaan toivotaan etteivät ota tavaksi.

T: Pusu