Kurren viemää

Mokkulat tässä moi,
Tämä on kerrassaan mystistä, meidän kylpylaatikko on vohkittu… täällä kävi viimeyönä niin hämärää väkeä ja ne hihkui koko yön nekö lienee varastaneet lootamme. Vähän tosin epäilyttää tämä uusi tulokas, Julli on aivan sitä mieltä, että se se on ollut, mutta millä se voisi raahata monin kertaisesti itseään suuremman kapistuksen pois. Emäntä kuului aamulla ihmettelevän miten takaovi on voinut olla koko yön auki ihan raollaan.

Meidän juoksupyörä on ollut jumissa koko päivän, korjaajaa odotellaan, varmaan mennyt lakkoon sekin.

Me muuten ollaan saatu valtavan iso omenapuun oksa ihan vaan meitä varten, nyt sitä ei vaan oikein raaski jyrsiä, kun sen päällä on niin kiva istua kylki kyljessä ja nauskailla Jullia varpaista silloin, kun se suorittaa ylimarssin.

Oravat ei ole tainneet kehuakaan ne on saaneet uuden kiipeily hökötyksen = 185 cm paju kartio Pusu vähän arastelee sen käyttöä mutta Julli menee siinä,  kuin vanha tekijä.

Nyt emäntä tuo jotain laatikkoa meille päin jip jip voisiko se tosiaan olla sauna, ja eikun kylpyyn.

T:Äly&Väläys

Tänään meillä pidettiin miljoonan kalorin keikka -aiai oikein tässä napa ritisee. Emäntä taydensi äsken ruokapurkit siis ne joista meidän lokapäiväinen leipämme annostellaan ja silloin pitää avata sellainen ISO ihana aarrelaatikko, sieltä löytyy aina kaikkea maukasta ja herkkuja. Kaikki saivat ison kasan auringonkukan siemeniä paitsi Mokkulat, jotka sai n 1 kappale kärsää kohti. Saatiin kurpitsansiemeniä ja rusinoita ja 2:n erilaisia pähkinöitä, mokkulatkin sai puoli pähkinää kärsää kohti ja sai ne sitten vielä kuivattua porkkanaa ja jonkun terveystikun :). Muutakin sekalaista hyvää tuli. Me Jullin kanssa vietiin suurin osa varastoon ja näkyipä Manda-muorikin niin tekevän.

NenuNuuhku yritti toteuttaa uhkauksensa emännän sormen kuorimisesta mutta onneksi ei saanut edes nahkaa lävistettyä. Meidän emäntä on keitetty niin monessa liemessä ettei sitä kaikki toistaitoiset pikku ipanat onnistu kusettemaan. Kuuluipa se julkea epeli jopa lopuksi mutisevan jotain tyytyväiseen päin viittaavaa sapuskan laadusta ja määrästä -ainakin Elli siitä alakerrasta kuuli. Nyt jatkan mässäämistä ennen kuin Julli syö kaiken.

T:Pusu

Kerrassaan pöyristyttävää nyt se kiittämätön uusi pikku-sittiäinen on jotenkin kummalla päässyt koneelle ja haukkunut meidät kaikki. Kuka sille olisi antanut salasanat vai Pusuko on unohtanut koneen auki surffatessaan viimeksi jollain akkain-sivuilla ….Taas jotain häntäkarvojen pörhöttäjää ollut etsimässä ….. -aiai auts kulta älä mätki enhän minä pahalla- (melkoinen karvan pölly ilmassa).

Takaisin aiheeseen siihen sittiäiseen, minua haukkui huligaaniksi joka on varastanut sen omenan, ettäs kehtaa yritin nostaa sitä sille häkkiin takaisin, itse se oli sen tiputtanut. Yritin toivottaa sitä tervetulleeksi taloon ja sitten se hävytön väittää, että aioin syödä sen. Mokomaa näsäviisasta karvakasaa en suostuisi edes maistamaan. Sen vannon ellei mokoma riiviö opi paikkaansa ja käyttäytymään niin kyllä on naapurisopu vaarassa. Körmyytän sen korkean omakätisesti. T:Julli

Auttakaa minut pois täältä kamalasta paikasta miten minä tänne edes jouduin. Kerrassaan hirveää ihmisiä käy aika ajoin tölöttämässä häkin takana, 2 kummaa möhkälettä juoksee pyörässään yötä päivää, 9 silmäparia vahtii kaikkia liikkeitäni, kamala huligaani-orava pomppii häkkini päällä ja haistelee minua … aivan varmasti syömätarkoituksessa.  ja tänään se varasti minun omenani. Pahin kaikista on kuitenkin tuo naispuolinen ihminen se yrittää lääppiä minua joka käänteessä (seuraavaksi kuorin sen sormen)  ja lässyttää voi ei sitä lässytystä, minä en kestä. Minä olen kova jätkä en mikään hellanlettaksen udsibudsibuu ja mistä hit**ta se keksi mulle noin tyhmän nimen NenuNuuhku? Tappaja, Hirmu, Kuningas, Pomo tms olisi ollut sentään jotain. Pahinta kummiskin taitaisi olla jos ne ristisi mut Suloksi tai Pikku-Suloksi entisen saman näköisen elikon mukaan ..(ne ei kuulema ole vielä osanneet päättää olenko minä ansainnut olla Sulo vai en… argh että pistää vihaksi).

T: Nenu (moinen nimi suorastaan puistattaa)

Tänään meidän eliöyhteisöömme muutti uusi pieni kaveri. Venäjän kääpiöhamsteri talvikko sillä ei vielä ole virallisesti nimeä Nenuksi sitä on sanottu siksi, että se sukii nenäänsä koko ajan siksi kai, kun se on vielä niin hämmentynyt ja kummissaan.

Pusu tuijottaa sitä lakkaamatta. Otus muutti Ponun perheen yläkertaan. Utelias se on kuin mikä ja omena sai siihen melkoista liikettä. Sen oli juuri sopiva aika muuttaa pois veljiensä luota yksi niistä oli juuri päättänyt alkaa kiusata sitä. Kumman eripuraisia koko sakki. Katsokaa nyt eikö moinen ylisöpöily pitäisi kieltää jollakin lailla. T:Julli&Pusu

Nyt on hyvä kirjoittaa Julli nääs on juoksemassa meidän uudessa omassa huoneessa, minä istun häkissä saapa kerrankin olla rauhassa. Se ukko on taas niin ylivilkkaalla tuulella etten uskalla sinne ulos sen seuraksi se vaan lennättää minua -siitä on kuulkaa liikunnan ilo kaukana. Minä jään mieluummin odottamaan sitä uutta isompaa häkkiä, sellaista nuo ihmiset ovat lupailleet nyt kun on enemmän tilaa.

Mokkulat olisvat myös päässeet myös ulkoilemaan jokin aika sitten se ei tosin ollut mikään mieletön menestystarina se. Älyn sai nippanappa ulos häkistä ja lattialle ja Väläys ei suostunut poistumaan tutusta kodistaan ei sitten millään maanittelulla tai lahjomisella. Molemmat varmaan luulivat, että taivas tippuu niskaan toinen jurotti häkissä ja toinen sohvan alla ..maahtoi olla sekin antoisa kokemus. Loppujen lopuksi Äly kiintyi sohvanaluseen niin kovasti ettei sitä meinannut saada sieltä pois millään. Viimein se erehtyi muljahtamaan pahviputkeen ja sitten sen sai nostettua häkkiin.

Emäntä meni äsken ulos ja sanoi tuovansa meille ruusunmarjoja …harmillista karviaiset on loppu ei niitä tosin montaa ollutkaan siinä pienessä pensaassa jonka ostivat tänne uuteen pihaan. Vesi kielellä odotan mustia viinimarjoja selaisenkin puskan osivat. Myös pihlajanmarjat kävisi mutta paras ettei emäntä mene ollenkaan rimpuilemaan niitä sieltä rinteessä kasvavasta puusta, katkaisee vielä onneton tura jalkansa ja sitten sekin kulkee pyörillä niinkuin se hörhö naapuri siellä vanhassa paikassa joka luuli olevansa liito-orava. Älyäisi nyt ottaa jostain talteeen niitä marjoja ennen kuin linnut ja villit luontoserkut syö kaikki. Ahaa Julli saapuu alan tässä pyörittelemään peukaloitani …emmie oo mitään tehny.

Mikä kumma tuota Jullia vaivaa nyt se meni heti haastamaan riitaa mokkuloille. Väläys ei tarvitse paljoa ärsytystä kohta se puree taas Jullia varpaasta. Hohhoijaa sentään.

T:Pusu

Ystävät toverit me täällä taas viimein. Koneemme hajosi kesäkuussa nyt se saatiin takaisin muutama päivä sitten. Siinä oli vuoden takuu ja se kesti vuoden ja 7kk. Sille sai anottua 2:den vuoden takuun ja niin siihen sitten saatiin uusi kovalevy (ei kuulema ole syötävää) ja Väläyksellä ei ole osuutta hajoamisen kanssa ei ole lirauttanut eikä nakertanut.

Julli on kesän aikana sairastanut voi olla ollut masennustakin. Kumminkin se vaikutti käyneen ennenaikaisesti talviunille. Nyt se on taas oma “ihana itsensä”. (pyh ja katin vilat -Pusu)

Mokkulat ovat ottaneet muutaman erän …voittajasta ei selvyyttä, koska ihmiset puuttuivat asiaan ja keskeyttivät toimituksen ja juuri kun olin lyönyt vetoa voittajasta naapurikopin Ponun kanssa ja olin ihan selvasti juuri voittamassa sen (-Julli). Lopputulos Älyn korvassa on uusi lävistys ja Väläyksen silmäkulmaa koristaa komea arpi …voidaan todeta, että siinä naamassa arpikin kaunistus on. Rähinä todennäköisesti sai alkunsa siitä, kun emäntä jätti pussillisen manteleita tuoksumaan niiden läheelle ja koska herkkuja ei löytynyt haisivat vaan niin sekös alkoi ottaa aivoon ja jo oli riita valmis toinen oli tasan varmasti ominut herkut itselleen.

Heinäkuun aikana muutettiin koko revohka omaan taloon. Sinne jäi hörhöpariskunta metelöimään entiseen paikkaan. Tippaakaan ei ole ollut ikävä. Nyt meillä on oma huone ja me päästään juoksemaan useamman kerran viikossa häkin ulkopuolella. Lisäbonus on, että omassa pihassa riittää kaikenlaista hyvää syötävää ja nakerreltavaa. Ainoa haittapuoli on se, että täälläkin riittää luonto-oravia ja ne käy usein ikkunalaudalla elvistelemässä hännillään …. tosin on se toiminut jonkinlaisena siedäyshoitona Pusu ei enää järkyty paljoakaan muhkean hännän näkemisestä. Saatiin kerran nauraakin niille yksi tykötuppaava otus äityi kieppumaan turhankin vauhdikkaasti ja yliarvioi kynsiensä pitävyyden liukkaalla ikkunalaudalla ja pudota mäjähti komeassa kaaressa häntä viuhuen maahan.

Kerran taas luultiin, että nyt sieltä hyökkää koko armeijakunta niitä, kamala kolina ja pauke ikkunan takan. Väläyskin ehti lirauttaa alleen jo toistamiseen ja naapurin Elli tunki päänsä vesapaperirullaan piiloon, ettei maailma tipu niskaan. Niin eikös se ollut emäntä joka siellä ikkunan takana kolusi ja säikytteli meitä, tajuttiin tilanne, kun sen naama ilmestyi ikkunan taakse irvistelemään (muistuikin mieleen tämä terroriteko onkin vielä kostamatta ja oravalla tunnetusti on norsun muisti).

T: Pusu&Julli

Mokkulat sai jyvistä tehdyn herkkutangon. Sitä ei saanut kiinni mihinkään ja niinpä Väläys nappasi sen ja lähti raahaamaan Älykin tajusi mitä tapahtuu ja puuttui tilanteeseen ja alkoi kiskoa toiseen suuntaan. Piipitys oli melkoinen muuttui oikein murinaksi ja käsirysyhän siitä sitten tuli. Sitten taas kiskottiin jyvähökötystä, kunnes ahne porsas Väläys sai sen nykäistyä itselleen. Se meni pesän taakse ahmimaan eikä päästänyt Älyä edes lähelle pötköä. Huuto oli hirmuinen, jos se havaitsi Älystä edes viiksikarvan puolikkaan. Ei ollakaan ennen nähty niiden “häntätaistelua” Väläys ruoski Älyä hännällään, niin ettei ressukalla ollut mitään mahdollisuuksia pötkön kimppuun. Ihmiset ei arvostaneet moista epäoikeudenmukaisuutta ollenkaan ja isäntä yritti ottaa pötkön pois, Väläys siitä sitten närkästyi ja lähti juoksuttamaan herkkunsa kanssa ympäri häkkiä samalla kumeasti muristen (ettäs kehtasikin). Saatiinhan pötkö viimein siltä pois. Seuraavana päivänä kokeiltiin uudelleen ja sama toistui. Nyt herkku on sitten kokonaan pois ja mokkulat saa sitä vaan pieninä palasina vähän kerrallaan.

Meillä oli hauskaa saatiin herkkujyviä ja Julli onnistui muljahtamaan ulos siinä samalla luukun avauksella. Emäntä ei ehtinyt saamaan kättä eteen ja sinne se Julli-poika kirmaisi vapauteen. Silloin emäntä päätti, että minäkin saan mennä jaloittelemaan. Aikaisemmin me päästiin ulos monta kertaa viikossa, kunnes tuo Julli pilasi senkin. Se körmyttää minua ulkoillessa ihan säälimättä ja jahtaa ilkeästi. Ennen sentään pääsin pakoon verho kotelon päälle, kun Julli töppöjalka ei ylettynyt sinne. Nyt sekin pääsee eikä missään saa olla rauhassa. Erityisen paha tilanne oli, kun Muru vielä eli. Se on varmaa myös, että Julli lennättää/körmyttää minua ainakin hetken, kun palataan häkkiin, mutta onneksi ihmiset saa yleensä sen huomion kääntymään jyviin tms. sitten ollaan taas sovussa. En minä aikanaan oikein uskaltanut tulla ulos, kun tiesin mikä pöllytys siellä odottaa. Ihmiset kyllästyi katsomaan moista raakuutta ja siihen loppui meidän vapaana juoksentelu. Tällä kertaa meni paremmin, sain metelin aikaan pudottaessani mokkuloiden putken silloin Julli vähän raivostui ja lähti ryntäämään kimppuuni. Onneksi emäntä oli siinä ja sai estettyä hyökkäyksen, ennen kuin Julli pääsi tosissaan käsiksi. Siinä hötäkässä Julli sitten muljahti takaisin häkkiin ja minä tietäen, että turpiin tulee kuitenkin häkkiin palatessa päätin ottaa kaiken ilon irti ulkoilusta. Siinä minä sitten kirmailin emännän olkapäällä, päänpäällä ja jalkaa ylös ja alas. Sain rapsutusta ja silittelyä oikein kunnolla. Lisäksi pääsin vierailemaan jyväastiassa ja sain valita sieltä parhaat päältä. Naapureita kävin myös tervehtimässä. Heti häkkiin palautuksen jälkeen olin varuillani, mutta ei Julli silloin mitään tehnyt raivari tuli vasta parin minuutin päästä eikä ollut silloinkaan kovin paha, ehdin näet karkuun ja sitten se unohti koko jutun. Nyt elämä jatkuu taas, kuten ennenkin.

Mokkulatkin ovat heittäytyneet vallan sosiaalisiksi ne sukii toisiaan ja kapsuttaa. Äsken ne otti nokoset naamat vastakkain ja näin meidän kesken jompikumpi tai molemmat ovat alkaneet kuorsaamaan toivotaan etteivät ota tavaksi.

T: Pusu

No nyt ne ihmiset sen taas teki, ne on laittanu meidän lattialle kummallisen laatikon minä raukka tipahdin sen päälle ja se mokoma antoi periksi ja samantien pompautti minut ilmaan. Siis kaikenlaisia surmanloukkuja minä vaan sanon. Toivuttuani siitä lennosta piti oikein seinältä käsin kiroilla ja säksättää mokomalle kapistukselle …. pumppu rukkani ei ole vieläkään rauhoittunut. Perustan Pro Poistakaa Pomppulinna -liikkeen, kaikki mukaan. T:Pusu

Mokkuloilla on saunapäivä niillä se tarkoittaa astiallista hienoa hiekkaa, jossa ne sitten pyörii ja kieppuu autuaassa nirvanassa, hetken kököttää paikallaan ja antaa hiekan vaikuttaa ja sitten ravistetaan, että pölinä käy. Väläykseltä tietenkin pääsi liru sinne hiekkaan oliko se niin innoissaan vai oliko kaukaa viisas ja yritti itsekkäästi merkata ainoastaan itselleen koko kylvyn, tiedä hänestä. Täytyy taas kerran todeta, että niiden perheen aivokapasiteetti on lähes kokonaisuudessaan mennyt Älylle. “Väläys saa idean ja sitten korjataan vahingot.”

Meidän ihmiset lähtee grillaamaan ne lupas tuoda meillekin jotain kivaa niinku voikukkaa tai ratamoa. Menisvät nyt pian ja tulisvat vielä nopeemmin.

Ensi yötä kauhulla odottaen Pusu&Julli

Tänään kirjoittaa Äly (ja Väläys lähinnä sotkee ja häiritsee). Me ei ymmärretä mikä oravia tai lähinnä Jullia vaivaa. Pusu yrittää hempeillä, rapsuttelee Jullin karvoja sukii ja halailee niin eikös Julli körmytä sitä köniin vaan. Onkohan sillä paha päivä.

Meidän käy kateeksi, oravilla on sellainen iso papukaijan siementanko se on yhtä suuri, kuin oravat yhteensä ja isompikin. Tässä vallan suu vettyy *slurps*. Miksei me saada sellasta.

Kuultiin juuri, että ei ensi vaan seuraavasta yöstä tulee varmaan kamala koulut loppuvat ja huutavaa nuorisoa parveilee varmasti läheisessä puistossa. Niin kuin siinä tämän päiväisessä torvisoitannassa siellä ei olisi ollut jo aivan liikaakin. Niin tietysti siksi Julli vihoittelee se ei tunnetusti ole tuollaisen musiikin ystävä. Otti se päähän muitakin.
Täällä kävi äskettäin uusi ihmisen poikanen se ei ollut lähimainkaan niin järkyttävä, kun se aivan pieni silloin aiemmin, tältä sai peräti herkkujyvän. Tämä sai armoitetusti jopa rapsuttaa meitä. Eniten se taisi tykätä gerbiileistä, niitä ainakin tuijotettiin nenä lasissa. Ponu oli oikein suopea ja antoi myös rapsuttaa.

Meille on tulossa kiva uusi pahvilaatikko sellainen kapea ja ohuesta pahvista saataispa se pian, niin pistettäis se päreiks ihan tuusannuuskaks.

T: Äly (& Väläys … se antoi kirjoittaa rauhassa)